sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Syksyn loppu ja talven alku

Nytköhän syksy loppui, tänään nimittäin satoi ensilumi Jyväskylään. Jos suoraan sanoo niin, on sitä odotettukin... Takapihamme alkoi jo olla melkoisen rapainen jatkuvasta vesisateesta johtuen. Grosse tyttömme ehtivät vielä ottaa ilon irti (toivon mukaan) viimeisestä nurmipinnasta tälle vuodelle.



Ja sitten kun oli hetki juostu, maltettiin poseerata.




Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, tällä kertaa tyttöjen ilmeestä alkoi näkyä että nyt se kuvaaminen saa pikkuhiljaa riittää...



Ja sitten pentulaatikon kuulumiset. Puuta pitäisi koputtaa, edelleen on mennyt todella mukavasti ja jos näin voi sanoa niin, helposti. Pentujen painot nousevat päivittäin ja Roosa malttaa jo olla pieniä hetkiä pois laatikostakin. Roosakin voi hyvin ja ruoka maistuu, nyt on helpottunut olo. Tässä vielä todiste siitä että pennutkin saavat vähintään riittävästi maitoa...


Sitten tämän päivän perhekuva.


Ja vielä pimeän vuodenajan piristykseksi pari tyylinäytettä varsin vapaista nukkuma-asennoista.




Siitä ensilumesta, tulisikohan tämän myötä lisää valoisuutta pimeisiin iltoihin?

torstai 24. marraskuuta 2011

Joko uskaltaa huokaista...?

Ihan ensimmäiseksi, ennen kuin unohdamme: Tuhannet kiitokset kaikille teille meitä ja Roosaa onnitelleille ja muillekin blogiamme lukeneille!

Otsikon kysymykseen itse vastaten, ehkä nyt on jo turvallisempaa hengittää. Jokaisen pennun paino on noussut ihan mukavasti ja ne vaikuttavat olevan melko tyytyväisiä oloonsa. Ja sitäpaitsi, Roosakin nukkuu pentulaatikossa välillä tassut kattoa kohden... Roosa on ollut kertakaikkiaan uskomaton, pitää pentulaatikon todella puhtaana ja huolehtii pennuista todella hyvin. Maitoa riittää hienosti, ainakin vielä tässä vaiheessa kun pennut ovat pieniä, mutta jos näin hyvin asiat etenevät edelleen, niin emme usko ongelmia tulevan myöhemminkään.

Tässä kuva tytöistä, huomaa miten sirosti nuoret neidit nukkuu toisiinsa turvaten.


Ja sitten pojat... mitähän tästäkin sanoisi? Ensimmäisenä taitaa tulla mieleen jalkapallojoukkue jonka jäsen on juuri tehnyt maalin ja juhlat alkaa...


 Ja sitten vielä kuva koko pesueesta, kuten kuvasta näkyy, ruokaa on riittänyt...


Ja virallinen perhekuva äidin kanssa

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lumikki ja 7 kääpiötä

No nyt pennut ovat syntyneet! Ensimmäinen syntyi 21.11 kello 03.28 ja viimeinen kello 08.57. Yö oli pitkä, mutta Roosa oli aivan uskomaton. Rouva oli koko ajan hyvin rauhallinen, piti välillä selvästi taukoa ja sitten taas jatkettiin töitä. Tuloksena 5 poikaa ja 2 tyttöä, kaikki punaisia valkoisin merkein.

Tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, tässä Roosa vielä sunnuntai iltana.



Ja tässä ensimmäiset kuvat lapsista ja ylpeästä mammasta.





Nyt seurataan tilannetta että kaikkien paino lähtee nousuun ja sitten vasta huokaistaan helpotuksesta. Hyvältä kuitenkin näyttää!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tunteiden vuoristorata

Maailma ei ole tasapuolinen paikka. Toisten saamat kortit ovat huonompia kuin toisten, sen hyvin tietää ja sille ei ihminen mitään voi, mutta silti joskus tekisi mieli kysyä: Miksi näin käy?

Meidän Bianca sairastui kesällä 2011, vain 8 kuukauden ikäisenä, aivokalvontulehdukseen. Kortisoni oli tehokas apu, oireet hävisivät samoin tein, mutta palasivat kun annostusta pikkuhiljaa alettiin pienentää. Annostusta piti pitää korkealla, mutta pitkä kortisonin syönti aiheutti vahinkoa nuoren koiran ruumiille ja Bianca sairastui seuraavaksi haimatulehdukseen. Kortisoni oli sen vuoksi pakko jättää pois aiottua nopeammalla aikataululla ja sitten pahin pelkomme toteutui, aivokalvontulehduksen oireet palasivat eilen uudelleen. Olimme pahassa tilanteessa, yhden sairauden hoito pahensi toisen oireita. Meillä ei ollut jäljellä kuin vain yksi ainoa vaihtoehto. Nyt Bianca on tähtenä taivaalla, ilman kipuja, vailla huolia. Mutta silti tekisi mieli kysyä, miksi? Miksi näin nuorena, aivan liian aikaisin? Lepää rauhassa Bianca, meillä on sinua kova ikävä.

Vaikka suru on mielessä raskaana, emme voi unohtaa Roosaa ja sitä että elämän on jatkuttava. Kävimme tänään tiineysröntgenissä ja tulos oli melkoinen yllätys, 7 pentua. 63 vuorokautta tulee täyteen keskiviikkona 23.11, mutta synnytys tuskin menee sinne saakka. Ruoka ei enää oikein maistu ja ulkosalla käydään jo useammin sillä pennut painavat rakkoa ja suolistoa. Tässä vielä kuva nähtäväksi:

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Vauhdikas viikonloppu

Jos pysyttäisiin viikolla alkaneessa V - teemassa, niin viikon vierailun jälkeen tulee luontavasti vauhdikas viikonloppu. Tosin vaikka viikonloppu oli vauhdikas, se oli sitä ihan omasta tahdosta ja kaiken kukkuraksi se oli erittäin mukava! Vierailimme Seinäjoella tuttavaperheen luona ja samalla retkellä taisi löytyä perheellemme uusi (käytetty) auto. Olemme jo hetken tuskailleet farmariauton peräkontin rajallisuuden vuoksi ja nyt näyttää siltä että tämä ongelma on ratkaistu. V- kirjain liittyy tähänkin asiaan vahvasti, mutta siitä sitten lisää kun asiat ovat varmistuneet. Koirista meillä oli reissussa mukana kaksi, Kerttu ja Tirppa. Kun perillä meitä odotti 2 grossea + hoidossa ollut lapukka ja hetkeä myöhemmin kokoelma lisääntyi vielä yhdellä cardigani corgilla, oli selvää että keittiössä oli vilinää!

Välillä käytiin ulkosalla juoksentelemassa







Ja sitten palattiin sisälle, Ockra katsoo että "...vieläkö nuo jaksaa..?!"






Meillä oli todella mukava ja antoisa vierailu, iso kiitos teille Sanna ja Tomas! Ja vaikka päivä oli pitkä ja väsyttävä, ilo paistoi myös koirista.



Ja sitten , ei unohdeta Roosaa. Vuorokausia kertynyt 53. Pennut liikkuvat välillä aktiivisesti ja sen hetken huomaa aina Roosan olemuksesta. Muoto kun on jo kuin ilmapallolla, niin kaikki suuremmat liikehdinnät aiheuttavat hankalan olon. Kuvaamisesta Roosa ei välitä nyt yhtään, mutta tässä yksi otos tältä päivältä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Viikon vierailu

Olipa mukava iltapäivä! Kippari, ainoa uros Roosan edellisestä pentueesta, kävi vierailemassa ja siskoaan juoksuttamassa. Vauhtia riitti vähintäänkin tarpeeksi, sillä kaikista noin viidestäkymmenestä kuvasta ehkä viisi oli onnistuneita... Roosa mammaa ei poika tällä kertaa saanut tavata, sillä vatsa alkaa olla jo aikamoinen eikä rajumpi hyppiminen ehkä tee enää kovin hyvää. Roosan röntgeniin on aikaa tasan viikko, nyt peukut pystyyn että kaikki menee hyvin.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Tästä se alkaa...

Tervehdys vain tasapuolisesti kaikille tänne tuleville! Olet siis saapunut seuraamaan kennelimme arkea ja mitä kaikkea koirillemme kuuluu. Toisaalta nimitys "kenneli" on meidän kohdallamme hivenen ontuva, sillä tämän kennelnimen alla on syntynyt vasta yksi pentue. Mutta me emme pyrikään siihen että meillä olisi pentuja usein, vaan me menemme koiriemme ja oman arkemme / jaksamisemme ehdoilla.

Mutta niitä uutisia: Juuri nyt tilanne on se että Roosa odottaa toista pentuettaan ja laskettu aika osuu viikolle 47 / 2011. Mikäli kiinnostuit, ole hyvä ja palaa seuraamme uudelleen. Päivitämme uutisia sitä mukaa kun kerrottavaa löytyy...